Ilon ja valon käsikirja

Yritin lukea Helinä Siikalan Ilon ja voiman käsikirjaa. Ja älysin, miksi siitä ei tullut mitään. Siikala kirjoittaa ilosta ja voimasta, mutta se mitä sisällään tuntee lukiessaan ei ole iloa ja voimaa. Teksti ei saa lentämään, nauttimaan, tuntemaan. Valitettavasti, koska oikealla asialla kirja kyllä on. Jotenkin vain siitä tulee olo, että elämä on harmaata ja ankeaa ja sitten kun oikein hakemalla hakee ja yrittämällä yrittää, elää käsikirjan mukaan, niin sitten voi välillä jonkin ilonpisaran ja valonpilkahduksen löytää. Ahdistava ajatus. Kun me voisimme oikeasti olla niin paljon kevyempiä, valoisampia, elävämpiä. Kun vain muistaisimme. Eikä kyse ole yrittämisestä, vaan pikemminkin yrittämisen lopettamisesta.

Joskus nuorempana etenkin syksyisin tunsin vahvasti, että on olemassa jonkinlainen toinen maailma, rinnakkaistodellisuus. Jos vain jotenkin keksisin keinon, löytäisin tien, niin pääsisin sinne. Johonkin, mikä olisi enemmän, täydempää. En tiennyt, mitä siellä olisi odottamassa, mutta jonkinlainen kaukokaipuu aina valtasi. Jonkin aikaa olin aina kovasti levoton ja sitten taas tyydyin arkitodellisuuteen. Nyt muistin tämän, koska näinä viikkoina elelen selvästi kahdessa todellisuudessa. On arkiminä, joka käyttäytyy ja toimii kokolailla niinkuin ennenkin, ja sitten se toinen minä, joka kirjoittaa tätä ja AJATTELEE. Eikä tässä oikeastaan ole ristiriitaa, enää. Tiedän jo, että pikkuhiljaa arkiminä sulautuu siihen toiseen tällä matkalla eteenpäin. Ja kaikki tapahtuu ajallaan ja se on aivan oikein. Valo lisääntyy.

Päivän pirtelö

Tänään viherpirtelöni näytti epäilyttävästi hernekeitolta, mutta maistui aivan muulta. Ja virkisti. Taas. Enemmän kuin kahvi ikinä. Siinä oli:

2 persikkaa
1 luumu
1 appelsiini
reilu kourallinen nokkosenlehtiä
ropsaus gojimarjoja
ropsaus hampunsiemeniä

Nam.

Sytyttäjät ja sammuttajat

Tapani Kiminkinen (juu, se maalaislääkäri) kirjoittaa kirjassaan Liekeissä! sytyttäjistä ja sammuttajista. Sammuttajat ovat niitä, jotka sanovat, että älä nyt siihen rupea, eihän se voi onnistua ja mikä oikein luulet olevasti, ei tota ennenkään kukaan ole onnistunut tekemään. Ja loistava ideasi tekee mahalaskun. Sammuttajat saavat Kiminkiseltä jyrkän tuomion. Sytyttäjät taas kannustavat, innostavat ja antavat ihmisten loistaa. Toivoisin olevani sytyttäjä tai etten ainakaan koskaan olisi sammuttaja. Liian monia meistä on sammuteltu ihan liikaa. Kiminkisen tyylistä voi olla montaa mieltä, itse en tykkää noin karkeasta kielenkäytöstä, mutta tässä hän on kyllä oikealla asialla. Edit: Mirvalla esimerkki sammuttajasta. Luin heti, kun olin tämän kirjoittanut.

Diana Cooperin Ihanat enkelit on myöskin työn alla. Ihan vakuuttunut en tästäkään teoksesta ole. Ainakaan vielä. Katsotaan, mitä tuo tullessaan. Eckhart Tollea en onnistunut vielä löytämään kirjastosta, ei siis ole vielä sen aika. Sen sijaan enneagrammi-kirjan lainasin ja tunnistin itsessäni yhdeksikön, rauhanrakentajan, jonka kuolemansynti on laiskuus. Niinpä niin, hymyilytti kyllä koko kuvaus, osui niin oikeaan. Täällä voi tehdä testin, jos kiinnostaa.

Nyt taidan hakea pihalta raparperia ja kokeilla taas jotakin raakaherkkua. Okriinan raparperipiirakka oli ainakin namia.

Minni fiilistelee tänään niin osuvasti blogissaan, ettei siihen ole mitään lisäämistä. Mahtavaa!

Aika herätä

Todellakin on aika herätä. Mietin tässä, että olen jo vuosia lukenut erilaisia henkisiä asioita käsitteleviä kirjoja, Voi hyvin-lehti tuli kestotilauksena pitkään. Jose Stevens, Paulo Coelho, Philip Yancey, Caroline Myss, Julia Cameron, Sonia Choquette, kaikilta olen hakenut vastauksia. Jotkut kirjat kolahtivat enemmän kuin toiset, mutta mikään ei koskaan muuttanut arkeani sen kummemmin. Opiskeltiin, harrastettiin, käytiin töissä. Äitini sanoin: "Ihan mielenkiintoinen kirja, mutta mitä tekemistä sillä on arjen kanssa?"

Se, mitä nyt hämmästelen on se, mitä vihersmoothie ja superfoodit tuovat tähän lisää. Ikään kuin olisin tähän asti ollut sisällä aurinkolasit silmillä ja yrittänyt siten saada asioista selvää. Nyt on aurinkolasit poissa ja kummasti helpompi nähdä. Järkeenkin käyvää toki on, että ajattelulla on kuitenkin jotain tekemistä aivosolujemme kanssa ja niiden toiminnalla taas jotain tekemistä sen kanssa, millaista polttoainetta niille annamme.

Olemmeko valmiita tähän? Juo vihersmoothie ja valmistaudu muuttamaan koko elämäsi! Oma olo on ainakin siinä määrin parempi, että en keksi mitään syytä palata vanhaan. Ja tie on vasta alussa, se tässä on parasta :-D

Heidi kirjoittaa samasta asiasta. Itselläni muutos alkoi kyllä selkeästi ruokavalion kautta, en ajatellut lainkaan, että vaikutukset henkisellä tasolla olisivat sitä, mitä ovat olleet. Ehkä joku pääsee samaan meditoimalla tai joogaamalla tai pelkästään asioista lukemalla, mutta itselläni ruokavaliolla on ollut aivan valtava merkitys. Mutta tässäkään ei toki pidä ajatella suorittamista, että "oikein" syömällä kaikki ongelmat ratkeavat. Ehkä ratkeavatkin, mutta eivät suorittamalla, eivätkä hetkessä. Tämä on matka. Nautittava matka.

Mitä tänään syötiin?

Aamulla idätettyä tattaria, banaani, tyrnirouhetta, macaa ja muutama viinirypäle. Päivällä soijajogurttia (ja voileipä!). Illalla loput tattarit, kaksi tomaattia, suolaa ja persiljaa, sekä hiukan mustapippuria ja cayennea. Ei hullumpi kylmä keitto. Ai niin ja vielä välipalana banaani-kaakaojauho-kookosöljy-mössöä, joka on älyttömän hyvää. Raakaherkut eivät ole mikään ongelma, hyvää tulee helposti. Muu ruoka on sen sijaan vielä vähän hakusessa. Jos ei syö salaattia niin, mitäs sitten? Kylmät keitot eivät vaan oikein houkuttele, mutta ehkä pitäisi uskaltautua kokeilemaan.

Tänään jäi lehtivihreä vähiin ja sen kyllä huomasi energiatasossa. Vai oliko vaan kuun asema epäsuotuisa? Vähemmän valoisa päivä kuitenkin, oikeastaan aika musta. Ja kuten mustina päivinä aina, kaikki näyttää mustalta. Alkoi harmittaa, miten vähän näistä ravintoasioistakin oikeasti tiedetään tai välitetään. Luotetaan vain, että on joku pilleri, joka parantaa. Hei haloo, ei ole! Osa ihmisistä myös selvästi tarvitsee vaivansa, eikä oikeasti edes halua niistä parantua. Ja silti ollaan hakevinaan apua, saahan siinä taas huomiota. Ja jos ja kun oikeasti viherpirtelöllä voisi maailmankuva muuttua oikeasti? Miten yksinkertaista ja samalla täysin mahdotonta kuitenkin vielä niin monelle.

Nyt lähden vierailemaan Deepthin sivuille, sieltä yleensä saa valoa päivään ja nyt sitä taas toden totta tarvitaan.

Yöllistä ihmettelyä

Horsmassa taitaa olla taikaa. Vai onko se sittenkin maca-jauhe? Tai lihan ja maitotuotteiden puuttuminen? Oli miten oli, eipä ole ennen kuulunut tapoihin kukkua virkeänä vielä tähän aikaan hereillä, kun aamulla on kuitenkin noustu ihan normiaikaan. Olo on vaan hyvä. Kevyt. Mahtavaa!

Puolueettomista asiantuntijoista

Postilaatikkoon oli kolahtanut uusi Sydän-lehti ja sen välistä tipahti kiiltävälle paperille painettu nelivärijulkaisu "Entä jos sydämesi ei vanhenisi ennen sinua?" Unileverin logo kannessa. Esipuhe professori Pekka Puska. Jotenkin olen aika sanaton. Meillä Suomessahan on TÄYSIN puolueettomia ASIANTUNTIJOITA vain kansan parasta ajattelemassa? Eikä niin kuin Amerikassa takavuosina, eihän. Mitä näin avoimesta yhteistoiminnasta oikeasti pitäisi olla mieltä? Hienoa vai? Iso yritys haluaa tukea Sydänliiton toimintaa? Sydänliitto ja Unilever yhdessä ajattelevat terveyttäsi? Syö siis Beceliä ja sydämesi voi hyvin? Joo, taidanpa lähteä keräämään taas kuusenkerkkiä kotimetsästä, kuitenkin. Siitä vaan kukaan ei saa rahaa, päinvastoin, kun jätin sen salaattiruukunkin sitten ostamatta, joten markkinavoimat ei kyllä yhtään tykkää, ei.

Uusi alku

Tai vaikka Quinoaa-Heidiä lainatakseni Uusi päivä. Sillä vaikka Heidi ei sitä vielä tiedäkään, niin hän on pitkälti ansiossa siitä, että jälleen aktivoiduin blogosfäärissä. Sitten viime postauksen on sattunut kaikenlaista, mutta näinhän se elämässä on. Mutta nyt siis päässä kuhisee siinä määrin, että on ihan pakko alkaa ajatuksia tännekin laittaa. Blogejahan olen lukenut koko ajan, vaikken itse olekaan kirjoitellut. Lähinnä käsityöblogeja. Ja sehän meni jotenkin näin: Herkku ja Koukku, sieltä Chocochiliin ja sieltä Keittiökameleonttiin ja sitten Quinoaa! Tästä on aikaa nyt jotain toista kuukautta. Ja nyt normaali sekasyöjä vääntää viherpirtelöitä päivittäin, syö aamiaiseksi tuorepuuroa ja hymyilee kuin Suomen pystykorva! Eli kiitos vain kaikille tapahtumaketjuun osallistuneille :-D

Vakavammin, kyllähän olen sekä ravitsemuksellisia että henkisiä asioita miettinyt jo pitkään. Siis varmaan itse asiassa parikymmentä vuotta (!) Aina välillä ovat olleet pinnalla enemmän, välillä vähemmän. Juu, meditoida pitäis, varmaan olis hyväksi ja syödä terveellisemmin, joo, mutta kun nyt ei oikein ehdi, tai on se vaan niin vaikeaa tai... Ja sitten taas jatkettiin entiseen tapaan. Viisi vuotta sitten löysin karppauksen ja sillä sain ylimääräiset kilot karistettua ja aina reistailleen mahani kuntoon. Turhat hiilarit jäivät pois helpommin kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Kunnes sitten tuli elämän muuta ja hiljalleen lipsuin enemmän tai vähemmän takaisin ympäristön sanelemiin vanhoihin ruokiin. Ja aloin voida taas huonosti. Vaikka jo tiesin ainakin pahimmat sudenkuopat. Mutta en jaksanut, en halunnut, yritin vielä kerran sulautua massaan (tästä varmaan lisää myöhemmin...) Kunnes sitten tänä keväänä taas kyllästyin huonoon oloon ja väsymykseen ja päätin, että nyt en enää huonoa ruokaa syö. Karppauksella taas aloitin, mutta sitten löysin jotain vielä parempaa ;-) Tosin, mikään täysi raakaruokailija en todellakaan ole vieläkään, mutta kasvisten ja hedelmien määrä on lisääntynyt vielä entisestään, lihan määrä vähentynyt hurjasti, oikeastaan vain kalaa tekee mieli ja superfoodeihin tutustutaan. Enkä voi kuin ihmetellä, miten suuri merkitys ravinnolla on ajatteluun! Todellakin olet, mitä syöt! Niin, millaisia ajatuksia on horsmanlehdellä tai nokkosella? Ainakin kevyitä ;-)

Tavoitteena on myös päästä eroon endometrioosista. Nyt riittää sen kanssa elo. Aiemminkin lueskelin vinkkejä endon ruokavaliohoitoon, mutta kuulostivat silloin vielä kovin vaikeilta, paljon kasviksia, ei lainkaan maitotuotteita, ei kahvia. Nyt hymyilyttää, silloin ei. Kaikki siis todellakin ajallaan. Ai niin ja pakko mainita myös tässä yhteydessä Olli, jolta oivaltamani kertakaikkisen mahtava lisäämisen periaate auttoi tässä. Aiemminhan nämä terveellisemmän elämän yritykset (no, karppaus kyllä oli helppoa) ovat useimmiten loppuneet siihen, että olen lähtenyt RAJOITTAMAAN jotain haitallista. Kun taas nyt vain LISÄTÄÄN hyvää! Mikä tuo valtavan eron jo ajatuksen tasolla! Kiitos siis tästä käänteentekevästä oivalluksesta Viidakkomiehelle!

Mietin pitkään uuden blogin nimeä, en edes muistanut, että tämä Maamyyrähän oli jo olemassa. Kunnes sitten piiitkän tauon jälkeen onnistuin kirjautumaan bloggeriin ja tajusin, että tämähän sopii aivan täydellisesti. Maan alta kuono valoa kohti ja sitä paitsi kasvimaa vihertää jo taas hyvin, kuvia sitten toisella kertaa.

Syy aktivoitua taas täällä on lopuksi hyvin yksinkertainen: Valtava tarve jakaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Työpaikan kahvihuoneessa se ei vaan oikein onnistu ;-) Mea Salon Hellaton kokki- kirjassa tästä on herkullinen kuvaus...

Iloa ja Valoa!