Uusi alku

Tai vaikka Quinoaa-Heidiä lainatakseni Uusi päivä. Sillä vaikka Heidi ei sitä vielä tiedäkään, niin hän on pitkälti ansiossa siitä, että jälleen aktivoiduin blogosfäärissä. Sitten viime postauksen on sattunut kaikenlaista, mutta näinhän se elämässä on. Mutta nyt siis päässä kuhisee siinä määrin, että on ihan pakko alkaa ajatuksia tännekin laittaa. Blogejahan olen lukenut koko ajan, vaikken itse olekaan kirjoitellut. Lähinnä käsityöblogeja. Ja sehän meni jotenkin näin: Herkku ja Koukku, sieltä Chocochiliin ja sieltä Keittiökameleonttiin ja sitten Quinoaa! Tästä on aikaa nyt jotain toista kuukautta. Ja nyt normaali sekasyöjä vääntää viherpirtelöitä päivittäin, syö aamiaiseksi tuorepuuroa ja hymyilee kuin Suomen pystykorva! Eli kiitos vain kaikille tapahtumaketjuun osallistuneille :-D

Vakavammin, kyllähän olen sekä ravitsemuksellisia että henkisiä asioita miettinyt jo pitkään. Siis varmaan itse asiassa parikymmentä vuotta (!) Aina välillä ovat olleet pinnalla enemmän, välillä vähemmän. Juu, meditoida pitäis, varmaan olis hyväksi ja syödä terveellisemmin, joo, mutta kun nyt ei oikein ehdi, tai on se vaan niin vaikeaa tai... Ja sitten taas jatkettiin entiseen tapaan. Viisi vuotta sitten löysin karppauksen ja sillä sain ylimääräiset kilot karistettua ja aina reistailleen mahani kuntoon. Turhat hiilarit jäivät pois helpommin kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Kunnes sitten tuli elämän muuta ja hiljalleen lipsuin enemmän tai vähemmän takaisin ympäristön sanelemiin vanhoihin ruokiin. Ja aloin voida taas huonosti. Vaikka jo tiesin ainakin pahimmat sudenkuopat. Mutta en jaksanut, en halunnut, yritin vielä kerran sulautua massaan (tästä varmaan lisää myöhemmin...) Kunnes sitten tänä keväänä taas kyllästyin huonoon oloon ja väsymykseen ja päätin, että nyt en enää huonoa ruokaa syö. Karppauksella taas aloitin, mutta sitten löysin jotain vielä parempaa ;-) Tosin, mikään täysi raakaruokailija en todellakaan ole vieläkään, mutta kasvisten ja hedelmien määrä on lisääntynyt vielä entisestään, lihan määrä vähentynyt hurjasti, oikeastaan vain kalaa tekee mieli ja superfoodeihin tutustutaan. Enkä voi kuin ihmetellä, miten suuri merkitys ravinnolla on ajatteluun! Todellakin olet, mitä syöt! Niin, millaisia ajatuksia on horsmanlehdellä tai nokkosella? Ainakin kevyitä ;-)

Tavoitteena on myös päästä eroon endometrioosista. Nyt riittää sen kanssa elo. Aiemminkin lueskelin vinkkejä endon ruokavaliohoitoon, mutta kuulostivat silloin vielä kovin vaikeilta, paljon kasviksia, ei lainkaan maitotuotteita, ei kahvia. Nyt hymyilyttää, silloin ei. Kaikki siis todellakin ajallaan. Ai niin ja pakko mainita myös tässä yhteydessä Olli, jolta oivaltamani kertakaikkisen mahtava lisäämisen periaate auttoi tässä. Aiemminhan nämä terveellisemmän elämän yritykset (no, karppaus kyllä oli helppoa) ovat useimmiten loppuneet siihen, että olen lähtenyt RAJOITTAMAAN jotain haitallista. Kun taas nyt vain LISÄTÄÄN hyvää! Mikä tuo valtavan eron jo ajatuksen tasolla! Kiitos siis tästä käänteentekevästä oivalluksesta Viidakkomiehelle!

Mietin pitkään uuden blogin nimeä, en edes muistanut, että tämä Maamyyrähän oli jo olemassa. Kunnes sitten piiitkän tauon jälkeen onnistuin kirjautumaan bloggeriin ja tajusin, että tämähän sopii aivan täydellisesti. Maan alta kuono valoa kohti ja sitä paitsi kasvimaa vihertää jo taas hyvin, kuvia sitten toisella kertaa.

Syy aktivoitua taas täällä on lopuksi hyvin yksinkertainen: Valtava tarve jakaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Työpaikan kahvihuoneessa se ei vaan oikein onnistu ;-) Mea Salon Hellaton kokki- kirjassa tästä on herkullinen kuvaus...

Iloa ja Valoa!